Joku kirjoitti sen jo

Huomaan pitäneeni täysin omien sääntöjeni vastaista taukoa, johon on lähinnä teknisiä syitä. Ostin uuden koneen, ja aikaa on mennyt käyttöön otossa ja muussa ihmettelyssä päivittäin se verran, ettei muuhun ihmettelyyn ole enää riittänyt energiaa. Kirjoittaminenkin on ollut jossain määrin tauolla, ei sentään kokonaan. Siitä olen sentään tyytyväinen, että ongelmat ovat ratkenneet vain kyselemällä ja toimimalla itse. Poikaa ei ole tarvinnut huutaa apuun vielä kertaakaan.

Käsikirjoituksen kanssa sen sijaan tuli uusi tilanne vastaan. Huomasin kieltämättä varsin ikäväksi yllätyksekseni, että erittäin tunnetun, lempikirjoittajiini kuuluvan kirjailijan kirjassa on juonellisesti pitkälti samanlaista ongelmaa kuin tässä omassani, jota olen nyt kirjoittanut toistasataa sivua. Minun tulevallani on tosipohja täällä meillä Suomessa, hän kirjoittaa oman maansa tapahtumista.

Väistämättä kai tällaista tapahtuu silloin tällöin, enkä aio sen vuoksi heittää omaani syrjään. Olen tehnyt siihen jo niin paljon taustatyötä ja vilpittömästi innostunut aiheesta, että en yksinkertaisesti pystyisi. Aihekin on sellainen, että sitä on käsitelty lukuisia kertoja tätä ennen ja varmasti käsitellään tulevaisuudessakin.

Silti harmittaa.

Tämä liittyy kai ikuiseen epävarmuuteeni kirjoittajana. Pelkoon siitä, että joku luulee ja joku ajattelee ja joku ehkä sanoo. Kun sellaisia ei pitäisi ajatella ollenkaan, ei ainakaan antaa häiritä omaa työtä. Varmaan saan asian päässäni oikeaan järjestykseen tästä ensi järkytyksestä selvittyäni. Jos kaikki pelkäisivät sitä, että oma aihe muistuttaa jonkun toisen jo tekemää, ei kai kirjoja kirjoittaisi kukaan. Kaikki aiheethan ovat tosiasiassa jo aiemmin käytettyjä. Minulla oli vain tässä suhteessa huono tuuri. Tieto tuli väärään aikaan.

Haa! Jo tämä purkautuminen auttoi vähän. Sormet syyhyvät. Lopetan siis tähän ja siirryn Wordin puolelle. Käsikirjoitus, täältä tullaan ja unohdetaan kaikki muu!