Tänään jouduin ravistelluksi heti aamusta. Vasta ilmestyneessä WSOY:n Kirjasanomissa Syksy 2013 on jonkin oudon teknisen ohjelman vuoksi minun kirjoittamani ja Laura Valojärven kuvittama Iivari-tonttu karkuteillä, merkitty vain minun nimiini. Kirja on kuvakirja, kokonaisuus, jossa kumpikin tekijä on yhtä tärkeä.
Idea tulee tietysti kirjailijalta, mutta hyvä kuvittaja tuo siihen niin paljon lisää, että kuvakirja jos mikä on yhteistyö. Niin sen pitäisi myös näkyä kaikkialla, sillä tässä nettimaailmassamme tuollainen virhe harmillisesti moninkertaistuu. Kirja liikkuu vain minun nimissäni monissa luetteloissa, jos ei virhettä saada nopeasti oikaistuksi. Lauran kuvat ovat niin kerta kaikkiaan upeita ja oivalluksia täynnä, että kirjan täytyy löytyä myös hänen nimellään.
Aikoinaan meillä oli yksi palkinto, jossa arvosteltiin kuvakirja kokonaisuutena, Suomalainen kuvakirja -palkinto. Sainkin sen joskus 80-luvulla yhdessä valokuvaaja,akateemikko Matti A. Pitkäsen kanssa. Palkinnon tarina loppui kuitenkin viime vuosituhannen mukana sponsorin puutteeseen. Ikävä kyllä, sillä palkinnolle olisi ehdottomasti tarvetta edelleen. Suomen nuorisokirjailijat ottaa auliisti vastaan sponsoriksi ilmoittautumiset.
Tuskin nykyisinkään voidaan silti ajatella, että Arvid Lydecken tai Rudolf Koivu -palkinto annetaan joko kirjalle, jossa on hyvä teksti, mutta varsin tavanomainen kuvitus, tai hieno kuvitus, mutta ennalta-arvattava teksti. Varmasti kummassakin tapauksessa on otettava myös kokonaisuus huomioon, mutta palkinnot annetaan silti Lydeckenissä tekstistä ja Koivussa kuvasta.
Hyvä yhteistyö kuvittajan kanssa on kirjailijalle onni ja aarre. En ole vielä nähnyt Iivarin kaikkia kuvia, mutta sen verran sentään, että odotan innoissani kokonaisuutta. Ja tietysti odotan yhtä innoissani kirjan ilmestymistä ja sen näkemistä, millaiset siivet Iivari alleen saa. Uskon, että vahvat, tämän aamun ikävästä yllätyksestä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti