Kyllä vain, kirjoittaminen sujuu aivan eri tavalla yksinäisyydessä. Tuntuu, että omat ajatukset kuuluvat täällä paljon paremmin. Niitä ruokkii tuulen suhina hormeissa, tulen humina hellassa, linnut linnut, kuikkien kaiho. Kaiken lisäksi voin aina välillä vilkaista varsinaista ahkerointia: itse lähes hapsuuntuneet pikkulinnut kantamassa ruokaa lapsilleen. Se on totista työtä jos mikä!
Ilma on suosinut myös ulkona. Tuulee niin sopivasti, ettei itikoita ole näkynyt juuri ollenkaan. Vaikka tarkoitus ei ole tehdä tästä mitään puutarhatonttia, haaveilemani niitty oli virhearvio. Tosiasiassa alkuperäisen mökin pikkuinen pelto on leikattava mahdollisimman usein. Kun selkä alkaa väsyä koneen ääressä, pellolta saan vaihtelua. Tämä muinainen kyiden talvehtimispaikka ei ole vielä kokonaan päässyt niistä, vaikka aina tavatessamme ne saavat kyydin noin kolmen kilometrin päähän. Kyy ja koira eivät sovi yhteen, vaikka molemmista pidän.
Pakkaamista oli niin paljon, että mukaan tuli vain käsikirjoitus muistitikussa. Ei taustamateriaalia, ei toimittajan ehdotuksia, joihin tosin olen tutustunut jo melkoisen perusteellisesti. Tulin siihen tulokseen, että juuri näin on hyvä. Tarkoitushan on unohtaa faktat ja yrittää antaa kässärille omat vahvat siivet. Jos roikun taustamateriaalissa kiinni ja tarkistan faktoja aina välillä, siivet jäävät varmasti melkoisiksi tyngiksi. Nyt niillä on kasvumahdollisuudet, kunhan vain itse onnistun työssäni.
On tämä vain niin ihanaa työtä. Koko ajan opin uusia asioita, yritän tavoittaa erilaisten ihmisten ajattelua, toivottavasti vähän kehityn kirjoittajanakin. Epävarmuus kuuluu työhön tiiviinä osana, mutta se saattaa näin ihmisen kannalta olla vain hyvä. Olisi mielenkiintoista tietää, miten monta kaikissa maailman kirjailijoissa on sellaista, joka itse uskoo olevansa ehdottoman hyvä, muita parempi.
Luen itse nykyisin sähkökirjoja jo aika paljon. Kysyin, montako Laulu punaisesta huoneesta -kirjaani on myyty sähköisenä. Neljä. Sillä ei vielä hurrailla, mutta alkuhan sekin on. Aika mielenkiintoista on, että vaikka me olemme varsin valveutuneita sähköisesti muuten, sähkökirjasta täällä ei ole vielä suuresti innostuttu. Tottakai perinteinen kirja on kiva kädessä, mutta sähköinen on huomattavasti mukavampi matkakumppani.
Ja nyt, käsikirjoituksen kimppuun jälleen. Siinä on tapahtunut selvää edistymistä, mutta matkaa on vielä paljon jäljellä.
Tuulen suhina hormeissa tai sateen ropina...lintujen huudot ja tiaispesue keittiön räystäslaudan alla, kohta ne lähtevät ja sitten suvi asettuu jo kuin toiseen kulmaan ja aletaan odotella mustikoita ja kantarelleja.
VastaaPoistaHienoa, että työsi sujuu! Me täällä opettelemme aivan uutta elämää, kun Lumimies jäi Vapaaherraksi. Ja kun ei ole enää koiraakaan... Onneksi Merille ja T:lle tulee toinen koira juhannuksen jälkeen eli saamme heidän matkojensa ajaksi kaksi 'hoitolasta'.
Kaunista juhannusviikkoa ja tuulta mielikuvituksen siipien alle!
♥
Leena, kiitos! Tuo oli niiiin kauniisti sanottu. Sitä juuri tarvitsen.
VastaaPoistaTäällä ei ole satanut perjantaista lähtien kuin muutama ropsahdus. Nytkin aurinko paistaa ja taivaalla vaeltavat yllättävän rauhallisesti kumpupilvet. Yllättävän siksi, että täällä alhaalla tuuli on aika virkeä.
Sain kerran ajaa kuumailmapallolla ja siellä tutustuin näihin eri ilmakerrosten erilaisiin tuuliin. Hauska ilmiö sekin.
Suven ja juhannuksen suloa teille kahdelle. Nauttikaamme kaikesta tästä kauneudesta.