Se olen minä. Näköjään. Tavoitteeni kerran viikossa blogiin kirjoittamisesta on päässyt vähän lipsahtamaan.
Syytän tosin aikaa. Se on kiitänyt sellaisella vauhdilla, että olen joutunut kiitämään perässä huivista kiinni pidellen. Jokapäiväiset ohjelmat, pikku matkat, vieraat ja vierailut syövät naista, vaikka toisaalta nauru pidentää ikää, joten ehkä olen sittenkin tasapainossa. Täytyy tutkailla itseänsä, kunhan tässä ehtii.
Kirjoitustyö on saanut levätä koneen kätköissä, eikä ole sieltä pahemmin huudellut, mitä nyt on käynyt välillä kolkuttelemassa omaatuntoa. Hassua kyllä, vaikka olen tehnyt paljon kaikenlaista, tunnen aina tuhlaavani aikaa, jos en kirjoita. Jonkun mielestä epäilemättä tuhlaan sitä kirjoittaessani, mutta niitä mielipiteitä en onneksi kuule. Kustannuspäällikköni hyvä palaute muhii mielen pohjalla kaiken aikaa. Reilun viikon päästä aion syöksyä mökille ja viipyä siellä yksikseni ainakin viikon. Sen jälkeen uskon tietäväni, miten seuraavaksi etenen. Ja sittenhän homma jo kulkeekin kuin juna. Kuvittelen tai pikemminkin toivon, sillä tosiasiassa... Tai siis: kulkee kuin juna.
Ikkunani takana on kesä jo kauneimmillaan. Viime vuonna omenien painosta suorastaan nöyrtynyt Petterimme ei tänä kesänä kukkinut ollenkaan. Se siis kerää voimia tämän kesän. Olkoon niin. Minä alan kerätä lasipurkkeja ensi kesää varten. Se on tuossa nyt vasta kolmatta kesää ja tarvitsee varmasti leponsa. Ehkä se vihjailee, ettei joka vuosi tarvitse niin kauheasti satoa tuottaakaan.
Tuntuu siltä, että tällä kirja-alallakin on alettu kilpailla siitä, miten monta kirjaa keneltäkin tulee vuodessa. Joskus sattuman oikusta niitä tosiaan voi tulla useampia, vaikka siihen ei tietoisesti pyrkisikään. En sitten tiedä, kumman tahdosta tietoinen määrään pyrkiminen yleensä tapahtuu, kirjailijan vai kustantajan. Markkinoilla näkyminen siinä kuitenkin lienee suurimpana paineena.
Ja nyt panemaan kuntoon miehelle juuri hankittua läppäriä. Avast! on vielä asentamatta. Siitä aloitan. Iloista oloa itse kullekin ja kirjoitusaikaa niille, jotka sitä halajavat.
Täystyöllistetty hän. Kesäloma pidetään ilmeisesti sitten talvella.
VastaaPoistaEi, ei, kyllä tässä kesää vietän kaiken aikaa. Kesäloma on sitä kun mietteissään liottaa varpaitaan pehmeässä järvivedessä. En ole ikinä lojunut pitkiä aikoja auringossa enkä tee sitä tänäkään kesänä. Aurinkoihottuma esti moiseen tapaan totuttelun. Jos se on kesää jollekulle, sen suon auliisti, kunhan minulta ei vaadita täyttä palvelua makaajalle.
VastaaPoista