Käsikirjoituksen jättämisen jälkeen on ollut niin tyhjä olo, että en ole päässyt edes tänne Bloggeriin vähään aikaan. Sen sijaan katsoin avautunein silmin ympärilleni kotona ja kauhistuin. Nyt olen pessyt kaikki matot ja tilanne on kohentunut niin paljon, että voin olla tyytyväisehkö.
Näinä vuodenaikoina tulevat aina totuuden hetket kustantajien avustamina. Myyntikäyrät tuntuvat jatkavan laskua. Se on kuitenkin yleinen ilmiö, joten se ei kauhistuta niin paljon henkilökohtaisesti kuin yleisilmiönä. Painokset taitavat jatkaa kasvamista vain kapean ja hyvin mainostetun kärjen kohdalla, mikä ilman muuta saattaa ennen pitkää kaventaa tarjontaa jo liikaa. Jonkin verran kapenemista olen jopa toivonut, sillä tämänkokoiseen maahan tittelimäärät ovat alkaneet tuntua aika huimilta. Hyvätkin kirjat jäävät silloin helposti löytymättä. Kultainen keskitie olisi paras, mutta ilmiöillä on tapana vöijyä laidasta laitaan. Nähtäväksi jää, miten tässä käy.
Yllättävä ilmiö taas on ollut parin kustantajan uusi käytäntö jättää kirjoista pois painoaika, -paikka ja painosluku. Luulisi kirjasta otetun uuden painoksen olevan hyvää mainosta sekä kirjailijalle että kustantajalle. Painoaika ja -paikka ovat taas aina olleet kiinnostavia, varsinkin vanhojen kirjojen kohdalla. En ymmärrä, mitä hyötyä niiden poistamisesta on kenellekään. Kertokaa, jos tiedätte.
Mutta jotain hurjan kivaakin sentään tapahtuu. Muutamat lasten- ja nuortenkirjailijoistamme ovat lyöneet itsensä kunnolla läpi kansainvälisillä markkinoilla. Viimeisimpinä Salla Simukka ja Siri Kolu. Lämpöisiin onnitteluihini liitän hartaan toiveen ja aika lailla uskonkin siihen, että tämä trendi vain jatkuisi ja laajenisi.
Nyt Blogger ei oikein halua tehdä yhteistyötä kanssani. Olen joutunut avaamaan sen uudestaan jo moneen kertaan tämän kirjoittamisen aikana. Joten annan periksi. Ja eikö tuossa jo päällimmäiset olleetkin.
Minäkin olen ollut ymmälläni painosmerkinnän poistamisesta, itse kun toimin myös antikvaarisen kirjallisuuden kauppiaana - ja se ekapainos on aina ollut arvostetuin! Huomautin tästä kustantajallenikin, kun huomasin oman kirjani toisesta painoksesta merkinnän jääneen pois. Luulin sitä virheeksi, mutta vielä mitä, ihan tarkoituksella näin tehdään. Ettäkö nyt myös painovuosi - huh huh! Jos joku tekee tieteellistä tutkimusta kirjoista, miten sitten lähteet merkitään? Luulenpa painosmerkintöjen poistumisen johtuvan siitä, että painokset ovat välillä tosi pieniä, ei enää tuhansissa vaan sadoissa. Ja ne pienenevät kuin pyy jne, kuten mainitset. Toisaalta tekniikka mahdollistaa sen että kannattaa tehdä pieniäkin painoksia. Mutta tiukkaa on. - Jaan kanssasi myös helpotuksen huokauksen käsikirjoituksen jättämistä kustantajalle, mutta ihmettelen että jaksat heti painaa uutta! Minä kyllä ajattelin ihan vain pitää kesälomaa...
VastaaPoistaSisko, pitäisi vaan kaikkien ääneen ihmetellä tätä asiaa. Jospa se jotain vaikuttaisi, vaikka en siihen oikein uskokaan. New York New York -leffassa mies yrittää pysäyttää lähtevän junan tarttumalla siihen kiinni. Muistan kohtauksen usein tällaisissa tilanteissa. Ei pysähtynyt juna, emme mekään taida näille junille mitään mahtaa. Mutta yrittää sentään voi.
VastaaPoistaPidä hyvä loma, olet sen ansainnut. Kunnon katkaisu kirjoittamisessa tekee tosi hyvää.