tiistai 11. elokuuta 2015

Kuikan kutsu

Ensimmäisen kerran tänä kesänä saatoimme pitää ikkunoita auki viikonloppuna mökillä käydessämme. Niinpä myös ensimmäisen kerran tänä kesänä kuulin kuikan kutsun kesäyön hämärässä. Se on niin täynnä jotain selittämätöntä salaperäistä kaihoa, että aina sen kuullessani tunnen syvää kiitollisuutta. Päivisin kuikan ääni kuuluu tietysti useinkin, mutta silloin se ei sävähdytä ihan samalla tavalla. Hyvän mielen se silloinkin tekee, totta kai, sillä kuikka on minun sielunlintuni.

Meillä Suomessa luonto on vielä lähellä ja useimmille meistä tärkeä. Siskoni asuu Amerikassa ja kertoi sieltä lastensa leirillä valvojana olleen kokemuksia. Mukana oli esimerkiksi pieni newyorkilaistyttö, joka ei uskaltanut nukkua öisin. Ovessa oli vain yksi lukko seitsemän sijasta ja ympärillä täysin arvaamaton pelottava luonto. Lapsi oli kotonaan vain kaupungissa.

New Yorkissa ja sen lähistössä on aivan ihania puistoja, vettäkin siellä on ympärillä, mutta kuikan huutoa siellä ei koskaan kuule. Siinä syy, miksi en haluaisi asua siellä.

Eivät tämänkertaisen mökkiretken ilon aiheet kuikkaan jääneet. Oli myös laulujoutsenen joiku yössä ja auringonlaskussa rauhallisesti ohi meloskeleva majava ynnä paljon outoja jälkiä puiden juurilla. Haluaisin päästä näkemään myös tämän salaperäisen hiippailijan. Ja tietysti oli oma tänään puoli vuotta täyttävä kääpiösnautserin pentumme, joka nauttii jokaisesta hetkestä maalla.

Kirjoitusaiheet ovat olleet hetken hautumassa. Hyvässä vauhdissa oleva seuraava aihe kiinnostaa tiedon karttuessa aina vain enemmän. Uusi aivan erilainen yhteistyö graafikon kanssa muotoutuu pikku hiljaa ja tekee uteliaaksi. Mihin se retki mahtaa meidät viedä.

Hyväntuuliseksi tekevä seuraavan kirjan ilmestymisen odotus on sentään tällä hetkellä päällimmäisenä. Ehtiikö se mukaan Sotkamoon, jonne olen menossa vierailulle kuun lopulla? Olen siellä puhumassa tietokirjojen tekemisestä lähinnä lapsille ja nuorille, mutta paljon taustatyötä vaatinut aikuisten romaani mahtuu kyllä juttuihin hyvin mukaan. Varsinkin jos se on uudenkarheana kainalossa.

Tässä tämän hetken päällimmäiset. Entä sinulla?

7 kommenttia:

  1. Raili, kuvia sinusta ja kuikista!!!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhyy, ei ole kuin koska vain esiinkaivettavina mielessäni. Millähän noita heijastaisi muidenkin nähtäväksi?

      Poista
  2. Minun mökkireissullanipa kaikui valkoposkihanhien mökä. Mitä lienevät suunnitelleet, ehkä muuttoa jo, mutta kaklatus kuului kauas, vähän niin kuin riitelevä, ärsyyntynyt sananvaihto. 8 kappaletta heitä oli. Anneli

    VastaaPoista
  3. He ovat varsin äänekästä joukkoa, totta. Ja kakkivaista.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Mikä on tämän uuden kirjan nimi? Löytyisi helpommin luettavaksi :)

    VastaaPoista
  6. Voidaan kutsua ulkopuolelle lain, osa sopimuksesta, jonka allekirjoittamista päähenkilö joutuu kovasti katumaan. Ihanaa, että kysyit, on vielä niin uutta saada kirjoittaa tuota nimeä.

    VastaaPoista