Vai onko se taiteilua. Tämä vajaa kolme vuotta vanha koneeni alkoi ryppyillä pelottavassa määrin. Avautui, jos suvaitsi ja pimensi ruudun milloin sille tuulelle sattui. Oli siis pakko tehdä jotain. Ohjeen mukaan vain tehdasasetusten palauttaminen ilmeisesti auttaisi tässä tapauksessa.
Yritin ottaa talteen kaiken tärkeän, mutta näin jälkikäteen huomaan Thunderbirdin häipymisen myötä kaikkien sähköpostiosoitteitteni ja tallennettujen postieni kadonneen. Kuten sähköposti, hävisivät kaikki itse lataamani ohjelmat, muutama niistä töiden kannalta hyvin tärkeä. Jopa Word kuului kadonneisiin.
Ensin Microsoftin kaveri väitti, ettei siellä mahdeta mitään asialle, mutta Microsoftin chatin kaveripa mahtoi. Antoi linkin, jonka kautta Word sievästi palasi kaikkine ominaisuuksineen. Varmuuskopiotikulta se myös otti kiltisti vastaan kaikki vanhat tiedot. Hyvä niin. Jäin vain miettimään, että jos olisin uskonut puhelimen varman tuntuista kaveria, olisin saanut maksaa ohjelmasta toistasataa euroa uudelleen. Ei hyvä niin.
Scriveneriä en ole vielä palauttanut, mutta eiköhän tuokin onnistu. Tikulla kaikki sieltäkin sentään on. Mutta työpäivä tähän on kulunut jo tässä vaiheessa vallan keposesti. Tekniikan kanssa mietin välillä väkisinkin, kumman tässä oikeastaan pitäisi olla palvelija, mutta kumpi sitä lopulta aivan liian usein on.
Tänään puhutaan syntymäpäivistä. Olen kerran sattumalta osunut illallisilla pöytään, jossa vierustoverina oli juuri samana päivänä syntynyt mies. Toisena pöytäkaverina osui olemaan tilastomies, joka osasi kertoa, montako meitä sinä päivänä syntyi. Reilusti alle sata, joten aika pieni todennäköisyys on osua sattumalta samaan pöytään ja vielä kuulla tarkka luku syntyneiden määrästä.
Tämän päivän lopputulema on vanha kunnon: väsynyt mutta tyytyväinen. Se vasta onkin hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti