sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Joulukirjan kirjoittamista helteellä

Näinhän se meni aina ennenkin. Kaikki joulukirjat olen kirjoittanut kesäisin, samoin televisiolle jouluohjelmat. Ehkä mielikuvitus laukkaa helteellä mieluusti kohti lunta ja pakkasia, vaikka en niitä nyt varsinaisesti tähän kaipaakaan. Ja tonttuilu, sitä harrastan valitettavan usein itsekin vuodenajasta riippumatta.

Meneillään on nyt ei tämän, vaan ensi vuoden joulukirja, jota kuvittaja toivoi mietintämyssyynsä mahdollisimman ajoissa. Onhan tämä nyt aika ajoissa, eikö.

Helle on piinannut asfalteilla, mutta mökilläni kalliolla, tuulessa ja veden ympäröimänä kapean niemen kolmelta suunnalta, se ei ole noussut piinaavaksi. Kävin toissapäivänä kaupoilla Mäntyharjun keskustassa ja ymmärsin hyvin kaikkia tuskastuneita. En pystynyt toimittamaan edes kaikkia suunnittelemiani ostoksia, sillä oli paettava tänne takaisin pikapikaa. Viileähköt yöt ovat olleet se varsinainen pelastus. Hirsitalo on imenyt viileyttä ja luovuttanut sitä takaisin tänne sisätiloihin päivän aikana. Olen nukkunut hyvin ja tietysti uinut joka päivä.


Näin jo heti tullessani rantakäärmeen hännän alapuolellani portaan raosta. Nyt istuin aitan rappusilla ruuvaamassa ja naputtelemassa isoja muttereita pois vanhan portin pölkyistä. Olin istunut jo jonkin aikaa, kun äkkiä näin taas käärmeen hännän vilahtavan juuri alapuolellani portaan alla. Ehdin nähdä myös valkean poskilaikun. Taas rantakäärme. Ilahduin saaneeni uuden kamun, vaikka ihmettelin sitä, että se näyttäytyi vasta suht pitkään siinä istuttuani.


Vaan enpä ihmettele enää, sillä Tammisen Jaana ilahdutti tiedoillaan muutama päivä sitten. Rantakäärmeestä on merkintöjä Suomessa jo 1600-luvun puolelta ja Ruotsissa 1500-luvun puolelta. Se on haltiakäärme, talon ja sen asukkaiden suojelija. Sille jopa uhrattiin. - Ja minä olen saanut sellaisen uhraamatta.

Uskon rantikseni tosiaan olevan haltiakäärmeeni, joka tuli kertomaan, että täällä olen. Älä ole huolissasi, autan sinua selviämään. En pidä itseäni varsinaisesti taikauskoisena, mutta tämmöiset pikku tapahtumat ja tiedot ovat hurjan kivoja. Jotenkin siis taidan sittenkin uskoa hämärästi johonkin käsittämättömään puoleen, sillä eihän minun kaikkea tarvitse käsittääkään. Tätä täytyy pohtia kepeästi. Ainakin hyvät merkit aion vastakin ottaa lähes vakavasti.

Siispä näissä merkeissä: Jatketaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti