Löysin auringon!

Etteivät vain lukijat olisi ympäri maailmaa, kirjoittajankin täytyy joskus vaihtaa maisemaa. Sisäinen synkeyteni alkoi olla jo niin tiivistä, että oli otettava äkkilähtö minne vain valoon. Mitään varsinaista syytä ahdistukseeni ei ole, syyksi riittää näköjään vain pimeys. Toivon hartaasti, että valo auttaa, sillä haluan taas löytää olemisen ilon. Ja tekemisen. Nytkin on niin kiva kirjoittamisaihe meneillään, että minun pitäisi oikeastaan hymyillä kaiken aikaa. Siihen yritän päästä.

Istun nyt siis pienen bungalovin edessä, kahvikuppi tuoksuu nenän alla ja aurinko, AURINKO kurkistelee viereisen talon harjan takaa. Kirjava kissa tuo eloa maisemaan. Niitä täällä on.

Ja synkistelyn jälkeen ilon aiheet. Histamiinin luolaseikkailu klopsutteli ovesta juuri ennen lähtöäni, lähes kuukauden etuajassa. Semmoistakin siis tapahtuu. Kirjoitan tätä ihkauudella miniläppärillä, jota olen ehtinyt jo kokeilla sen verran, että se pitää mitä lupasi. Akku kestää lähes kymmenen tuntia, kun edellisessä aika jäi puoleentoista tuntiin. Näppäimet ovat aivan yllättävän hyvät ja näyttö kirkas. Toivon tästä suhteesta pitkäaikaista ja antoisaa. Kirjoittaminen ei nyt varsinaisesti ole mitään välineurheilua, mutta oma osansa silläkin on tässä leikissä. Ainakin minulle. Jokuhan pureskelee yhä kynänpäätään, ja jos se antaa kirjoittamiselle jonkinlaisen jatkuvuuden tuoman turvan, se on hyvä vaihtoehto siinä kuin tämäkin. Itse olen lievä konefriikki.

Taas uusi kissa, kullankeltavalkoinen, aika iso. Nyt ohikulkeva ylilihava mopsi tukehtuu sen nähtyään. Draamaa siis ympärillä kaiken aikaa!

Laukkuni ei ole ikinä painanut niin paljon kuin tänne tullessani. Mukanani on kymmenen kirjaa, joista puolet työtä varten ja lisäksi monenlaista paperikopiota. Aloin eilen kaivata sähkökirjoja. Amerikansiskoni kävi juuri Suomessa. Hänellä oli mukanaan lähes puolensadan kirjan kirjasto, joka painoi ehkä puolisen kiloa. Siis, kyllä, perinteistä kirjaahan minä tietysti rakastan, mutta saa sen rinnalle rauhassa tulla muitakin muotoja. Kunhan luetaan.

Aion siis tosiaan tehdä työtä, käydä välillä kävelemässä meren rannalla ja taas työskennellä. Ja AION piristyä. Se nyt on vaan pakko!