Hyvää loppuvuotta, ystävät kautta maailman!
Yllättävän monihan tätä lukee myös toisilla mantereilla. Kolumbiasta näkyy olleen viime aikoina paljon kävijöitä, vaikka epäilen, etteivät he täältä saa kovin paljon irti. Ilmeisesti sekä Gabriel Garcia Marquezin että Boteron mainitseminen ohjaavat hakuna tänne. - No niin, tein sen siis taas. Kolumbialaislukijat senkun lisääntyvät. Onko jonkun suomalaisen kirjoja muuten julkaistu koskaan Kolumbiassa?
Sain juuri äsken Laulu punaisesta huoneesta -kirjani taiton luettua. Enää kuukausi ja kirja on jokaisen käsissä. No jaa, ehkä jokaisen on aivan pikkuisen liioiteltua, mutta ainakin jokaisen halukkaan käsissä. Vaikka olo on tietysti hurjan helpottunut, on se aika huolestunutkin. Tämän jälkeen en voi tosiaankaan tehdä sille enää mitään, en ainakaan ensimmäiselle painokselle. Aika monesta aiemmasta on sentään päästy toiseen painokseen, jossa hiukset nostattavat painovirheet on saatu peratuksi. Sillä niin se vain on, että vaikka kuinka tarkkaan lukisi, aina valmiista kirjasta jotain löytyy. Ja aina se on yhtä masentava hetki. Miten tuo saattoi jäädä huomaamatta?!!!
Luin nyt ensimmäisen kerran taiton vain tästä koneelta. Olen aina ennen tulostanut sivut, mutta nyt en tehnyt sitä. Jos lopputulos ei ole toiveiden mukainen, lupaan tämän olevan myös viimeinen kerta. Mielestäni kyllä havaitsin virheet aivan yhtä hyvin kuin tulosteestakin, joten toistaiseksi odotan vain niitä muutamaa pakollista.
Ja hei! sormet jo syyhyävät seuraavan kimppuun. Tekeillä on täyttä päätä nuorten tietokirja, hurjan kiva aihe, mutta myös aikuisille tuleva Suomen historiaan liittyvä jo kihelmöittää. Aihe on lupaava ja merkitsee taas Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistojen penkomista. Viihdyn siellä, pidän arkiston ihmisistä, olen jo suorastaan ikävöinyt takaisin pääsyä, sillä muutamaan vuoteen en ole käynyt talossa. Toivottavasti kukaan ei ole jo aloittanut työtä tämän aiheen parissa. Se pelko on aina ensimmäisenä, kun saan uuden idean.
Yksi harras toivekin tässä vielä on: Kunpa tuo lumi pysyisi. Saa olla vaikka miten ohut kerros, kunhan valaisee. Syksy on ottanut ensimmäisen kerran minulla tosi koville pimeyden vuoksi. Nyt on vuosi vaihtunut, tulkoon sen mukana valkeus!
Onnea kirjasi valmistumisesta vaikka vielä joudutkin hetken odottamaan sen saamista uunituoreena painosta ulos.Tunne on varmasti huikea ja itse vasta haaveilen kirjani ilmestymisestä kovissa kansissa. Esikoiseni lähti kustantamoon elokuun alussa ja odottelen vastausta hiukan jännittäen. Olen liittänyt sinut mukaan seurattaviin kirjoittajablogeihini ja toivotan sinut tervetulleeksi kirjoittavien ystävien joukkoon! Aloitin vuoteni blogissa kirjan kirjoittamisprosessia käsittelevällä sarjalla johon toivon mahdollisemman monen kommentoivan ja jakavan ajatuksiaan. Kirjoittamisen iloa myös alkaneeseen uuteen vuoteen 2012!
VastaaPoistaKiitos, Marke! On kieltämättä hieno tunne päästää lapsi maailmalle, mutta vielä parempi on valmiin kirjan saaminen käsiinsä. Varsinkin, jos kirjan ulkonäkö on kaunis, niin kuin viimeisissäni on ollut, mistä graafikoilleni iso kiitos.
VastaaPoistaKävin lukemassa blogisi. Ensimmäinen pohdintasi onkin sitten niitä suurimpia kirjan alkamisessa. Sen verran voin ainakin omalta osaltani sanoa, että pohdin aina hartaasti aihetta, ennen kuin lähden työstämään sitä. Valmiiksi mietitystä selviää aina paljon vähemmillä suurilla korjauksilla, eli vanha sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää aika pitkälle paikkansa. Eikä silti vie kirjoittamisen tuoreudesta mitään.
Laulu Punaisesta huoneesta vaikuttaa kiinnostavalta! Todella kiehtova asetelma: kirja kirjoista ja kaikesta, etenkin rakkaudesta siinä ympärillä. Mahtavaa, että se on valmis!
VastaaPoistaSinun kohdallasi tuo tapa suunnitella ensin hyvin näyttäisi toimivan mitä parhaiten, julkaistusta kirjamäärästäsi päätellen;) Ovatko kaikki kirjasi saman kustantamon kautta vai useiden eri tahojen?
VastaaPoistaPaula, tässä oli taas sattumilla osuutta niin kuin aina. Jos ne nyt ovat sattumia. Uskon lujasti siihen, että aiheet hakevat minut.
VastaaPoistaTalomme päädyssä on vanha nurmettunut tykkitie. Halusin päästä sisään kiinalaisuuteen mm. lukemalla jonkun heidän vanhan kirjansa. Kirja, Punaisen huoneen uni, oli niin erilainen ja kiinnostava, että toivon muidenkin löytävän sen. Samaan aikaan luin mökillä sattumalta Laulua tulipunaisesta kukasta. Sekin tahtoi mukaan.
Kirjan ajatus oli kertoa kiinalaisista linnoitustyöläisistä ja niin se kertookin. Mutta kertoo se sitten vähän muustakin.
Kirjoittamisessa ihanaa on juuri se, että hartaan suunnittelun jälkeen se löytää oman uomansa. Kirjoittaja voi vain kirjoittaa ja katsoa, miten käsikirjoitus elää. Yhtenä päivänä se on sitten lopullisesti valmis. Tämän kohdalla se oli tänään.
Marke, tällä hetkellä teen kirjoja näin:
VastaaPoistaTammelle lastenkirjoja, mm. Histamiinit ja nuorten historialliset kirjat
Minervalle lasten ja nuorten tietokirjoja ja aikuisten kirjat
WSOY:lle M.E.Kuuden eli kuuden kirjailijan yhteistä sarjaa Tilhi-jengistä
Kuulostaa tosi hienolta tuo useamman kustantajan yhtälö. Se varmasti myös rikastuttaa kirjankirjoitusprosessia koska eri kustannustaloilla on oma tapansa toimia. Saat olla kiitollinen mahtavasta mahdollisuudestasi. Onnea ja intoa myös jatkoon!
VastaaPoistaKiinalaiset linnoitustyöläiset - huimaa! Se kirja on pakko saada lukea.
VastaaPoistaVallankin, kun ne tosiaan ovat tallustelleet ihan näissäkin maisemissa. Oli tosi kiinnostavaa lukea oikeaa tutkittua asiaa noista ajoista. Olen niiiiin löytänyt itsestäni sen pienen tutkijan, joka minussa on aina piillyt.
VastaaPoistaVasta viikko sitten koiralenkillä huomasin taas yhden rakennelman, joka liittyy niihin aikoihin ja rakentamisiin. Olen kävellyt sen ohi jo kymmeniä vuosia, mutta nyt se vasta näyttäytyi. Ehkä minut on hyväksytty niissä piireissä.
Minusta tuntuu, että...kirjasi on tulossa kirjastooni ja blogiini. Aihe on minulle uusi ja kiehtova.
VastaaPoistaMahtavaa vuotta 2012 sinulle! Minusta tuntuu, että olet nyt virtaamassa jo lujaa, vaikka vasta 'tammikuu ja savun tuoksu...'(Kehtaanko taas laittaa sen saman Rekolan runon;-)
Leena, Rekolan runoja kehtaa aina. Ja kiitos - pitääkö tässä sanoa luottamuksesta :) Toivon kovasti, ettei se ole pettymys, kun tulee käsiisi - uskallan jopa vähän, ihan pikkuisen, uskoa niin.
VastaaPoistaVaikka nämähän ovat aikoja, jolloin kirjan kanssa on epävarmimmillaan. Se on lähtenyt, enää et mitään voi, nousee mieleen aina välillä. Aina se värähdyttää.