Kotona taas. Lumikin oli poissa ollessani löytänyt tienoomme, joten kaunista on. Ja valoisaa. Taas jaksaa olla ja kirjoittaa. Aurinko tosiaan auttoi aivan ratkaisevasti. Pilleripurkin sijasta siis aurinkoon, jos hengittäminen alkaa käydä liian vaikeaksi. Enkä nyt tarkoita astmaa tai muita keuhkovaivoja vaan henkistä tilaani, joka alkoi jo vaivata kaikin tavoin.
Muiden ajatuksia lukiessani huomaan usein monien kirjailijakollegoiden tekevän ahkerasti muistiinpanoja. Toiset kantavat pientä muistikirjaa aina mukanaan ja hukkaavatkin niitä aina silloin tällöin.
Itse luotan vain omaan muistiini ja idean vahvuuteen. Varmasti olen unohtanut vaikka kuinka paljon hyviä tai hauskoja juttuja, jotka ne keksiessäni tai kuullessani olen ajatellut ottaa mukaan johonkin sopivaan yhteyteen, mutta mitä siitä! En kirjoita edes suuria ideoita muistiin, vaan annan niiden rauhassa muhia. Olen nimittäin vakaasti sitä mieltä, että vahva ja toteutuskelpoinen idea pitää kyllä huolen itsestään. Jos se ei vain jätä rauhaan, vaan panee lopulta kirjoittamaan vaikka vuosien kuluttua, vasta silloin se on sen arvoinen. Eikä tähän tietenkään ole muuta kuin tunnesyy. Varmaan juuri paras ideani onkin onnellisesti unohtunut tai siirtynyt vaivihkaa jonkun toisen kirjoitettavaksi. -Niin tosiaan, jos tekisin muistiinpanoja, minulla ei olisi tätä lohdutusta.
Aiheita on silti riittänyt jonoksi asti. Jos niitä vielä olisi jonnekin kirjoitettuna lisää, olisi varmaan koko ajan tunne, että tuokin täytyisi ja tuo ja tuo. Nyt jono on sentään pysynyt jonkinlaisessa ojennuksessa.
Toinen juttu on sitten se, että kustannusmaailman muuttuminen on tehnyt kirjoittamisen tietyssä mielessä vaativammaksi kuin se ennen oli. Kun kirjasta on sovittu, ennakkomainonta alkaa jo niin varhaisessa vaiheessa, että kirja on tehtävä suht kireän aikataulun mukaisesti sujuipa kirjoittaminen hyvin tai huonosti. Tämä koskee nykyisin kaikkia kirjailijoita, joten siihen nyt on vain ollut pakko tottua. Eihän se meidän murinoillamme enää takaisinkaan muutu.
Tässä olikin uteluni teille kaikille: Minne talletat ideasi ja miksi?
Aloittelen juuri uuden kirjan kirjoittamista, pitkin viime syksyä ja varmaan pitkin vuottakin olen laitellut ylös ajatuksia, tapahtumia ja muita kirjan aihetta edes hiukan hipovia juttuja. Muistiinpanoja kertynyt aika paljon sinne tänne, kännykän muistioon, tietokoneelle ja muutamankin muistikirjaan.
VastaaPoistaMun on pakko kirjoittaa asiat ylös (muutkin kuin kirjoittamiseen liittyvät, teen KAIKESTA muistilistoja), koska loistavimmatkin ideat eksyy mun aivokopan rojuvarastoon heti jos niitä ei jollain tavalla naulata todellisuuteen ;)
Nyt kun varsinainen kirjoitustyö on alkanut, niin vaikka muistiinpanoista on toki paljon hyötyäkin, olen huomannut myös kääntöpuolen: Suuri määrä sekalaista muistiinpanosälää alkaa määräilemään tekstiä. Huomasin yks kaks (onneksi näin aikaisessa vaiheessa!) että kirjoittaminen ei ole niin "vapaata" kuin ennen, vaan mietin vähän väliä kuinka saisin niitä muistiin kirjoittamiani loisto-oivalluksia ympättyä mukaan. Mutta ei se niin päin toimi - tarina kulkee, ja tarvittavat yksityiskohdat syntyvät sen myötä ja ehdoilla, ei toisinpäin.
No, nyt päätin jättää muistiinpanot syrjään ja selailla niitä vain jos tuntuu todellista tarvetta. Kokonaan en muistioita heivaa, koska on siellä paljon hyödyllistäkin kamaa :) Ja mitä jää "yli", voi hyödyntää joskus jossain muualla, ja jos ei niin onpahan tullut kuitenkin pohdittua asioita ;)
"Kun kirjasta on sovittu, ennakkomainonta alkaa jo niin varhaisessa vaiheessa, että kirja on tehtävä suht kireän aikataulun mukaisesti sujuipa kirjoittaminen hyvin tai huonosti. Tämä koskee nykyisin kaikkia kirjailijoita, joten siihen nyt on vain ollut pakko tottua."
Ei kaikkia! Mun kirjoista sovitaan vasta kun ensimmäinen jotakuinkin kelvollinen versio (eli käytännössä 2.-3. versio) on valmiina. Onneksi! :) Tulis hirveät paineet jos olisi suunnilleen pelkkä idea, ja sitten muutama hassu kuukausi sen toteuttamiseen...
Olen lista- ja muistikirjamaanikko. Pienet yksityiskohdat eivät pysy mielessä tuntia kauempaa, jos en kirjaa niitä ylös. Isojen ideoiden karkaamista en pelkää, ne kyllä muistuttavat sitkeästi olemassaolostaan siellä jonossa, käyttävät kyynärpäitä.
PoistaLeikekirjani täyttyy lehtien otsikoista ja uutisista, kuvista, tokaisuista joita kuulen bussissa, herkkuvitseistä, aisteja vavahduttavista huomioista jne. Kerään kaikkea irtosälää, jota sitten tiputtelen teksteihini sopivin annoksin.
Anun tavoin ei minunkaan tarvitse onneksi sopia kirjasta mitään ennen kuin kässäri on mennyt läpi kustannusvaliokunnassa. Silloin sen on oltava jo niin kelpo, että sopimus voidaan kirjoittaa.
Voi, miten hauskaa! Siis se, että me kaikki olemme omiamme. Kun en ole itse koskaan niitä muistiinpanoja tehnyt, en voi kuin oletella, mutta olettamukseni on, että ahdistuisin muistiinpanovuorista. Olen tosin joskus jopa käyttänyt jotain lehdestä poikinutta ideaa, mutta sekin jäi päähäni ja piti itse huolen esiintulostaan.
VastaaPoistaSilti, tunnustan, jollain lailla kadehdin julkisissa välineissä salakuuntelevia ja heti muistiinpanoja tekeviä kollegoja. Siinä vain on jotain viehättävää. Tietysti kuuntelen itsekin, joskus melkein suu auki, mutta jos juttu ei tartu mieleen, ei sitten. Lehtityössä niitä saattoi hyvinkin hyödyntää, mutta kirjoissa ei niinkään. Minähän en juurikaan kirjoita nykyaikaan sijoittuvia romaaneja, joten se tietysti on aika selkeä syy.
Veikkaisin että sulla on aika hyvä detaljimuisti, joten ei ehkä edes ole suurta tarvetta muistiinpanoille? :) Mulla pysyy kyllä laajat kokonaisuudet hyvin hahmossaan pelkän muistin varassa, mutta pienemmät nippelijutut (kuten mm. ihmisten nimet... -_- ) ei niin millään.
VastaaPoistaLienee sukuvika, koska myös äiti, isä ja veli on aina olleet samanlaisia hajamielikköjä.
Anu, olen tähän ikään ehtinyt nähdä niin paljon ihmisiä työni puolesta, että vaikka kasvomuisti on aina ollut hyvä, nimimuistiin en ole luottanut vuosikymmeniin. Sen sijaan deltajimuisti, kyllä, kieltämättä se on ollut aina aika hyvä.
VastaaPoistaTosin on viisainta keksittyä asiaan kerrallaan. Varmaan olet itsekin törmännyt siihen, että siinä vaiheessa, kun joutuu puhumaan valmistuneesta kirjasta, uusi on vallannut jo muistinystyrät täysin. Oikein harmittaa joskus, miten vaikeaa on palata itselle jo vanhan detaljeihin, kuten vaikkapa tarkkoihin vuosilukuihin näissä historiallisissa.
"Varmaan olet itsekin törmännyt siihen, että siinä vaiheessa, kun joutuu puhumaan valmistuneesta kirjasta, uusi on vallannut jo muistinystyrät täysin."
VastaaPoistaJoo, joskus mm. on ollut paniikki aika lähellä, kun on haastattelijan kysyvän katseen edessä tajunnut, että jonkun hahmon nimi ei meinaa millään tulla mieleen... Ei nyt ihan päähenkilö sentään ole unohtunut, mutta silti aika noloa jos kirja on äskettäin julkaistu :-p
Hah-haa, tuo minulla näköjään oleva deltajimuisti se vasta mainio onkin. Siihen senkun ripustelee asioita kuin naulakkoon.
VastaaPoistaSama juttu, olen varmaan joskus kirjaimellisesti raapinut päätäni jonkin yksityiskohdan kanssa. Se on tosi kiusallista.