Olin mökillä ja pesin niin monta ikkunaruutua, että en voi edes panna määrää näkyville. Siitä nimittäin voisi luulla, että omistan kartanon. Ei, se on aivan tavallinen kesämökki, mutta lintujen turvaksi talon jokaisella seinällä olevien ikkunoiden ruudut ovat pieniä ja kaiken lisäksi kolminkertaisia. Ja sehän vasta on kivaa pestävää. Kertaakaan kuitenkaan lintu ei ole lentänyt ikkunaan, joten pesen mieluummin ruudun toisensa perään kuin aiheutan linnuille vammoja tai kuoleman.
Linnut ovat minulle tärkeitä ja siksi ilahduin valtavasti, kun sain selville, kuka pesii ikivanhan hirsimökin ikkunalaudan takaisessa kolossa. Pesin ikkunaa sisältä ja kolisin sen verran, että pesijä pakeni pari kertaa lähipuun rungolle. Se oli puukiipijä, joita olen usein nähnytkin niemellämme. Ne tekevät ensimmäisen pesänsä jo varhain ja toisen pesyeen kesäkuussa, jos hyvin käy. Nyt olemme olleet niemellä sen verran vähän, että puukiipijä on pesinyt uudelleen. Se on suloinen hyppelijä, olen siitä hyvin iloinen.
Puukiipijän kannalta tilanne niemellä on oivallinen. Itikoita on niin valtavasti, että en moista muista. Viihdyn siis sisällä tavallista paremmin, mutta ei se haittaa. Juuri pestyistä ikkunoista näkee mainiosti ulos. En ehdi mökillä edes koskaan lukea riittävästi, kuten aina suunnittelen. Optimistisesti raahaan kasan kirjoja sinne, ja sitten raahaan ne taas takaisin. Tyhmä leikki. Nytkin on monta lukematonta ja hurjan kiinnostavaa kirjaa pinossa, mutta mutta... Pitäisi edes joskus vain kylmästi päättää, että luonto saa rehottaa juuri niin villinä kuin haluaa, minä luen nyt. Ja tehdä niin kokonainen viikko.
Miksi muuten aina suositellaan "kevyttä kesälukemista"? Eikö juuri kesällä pitäisi olla aikaa miettiä kunnolla lukemaansa ja nauttia siitä, että kirja panee ajattelemaan. Mitä "kevyestä" lukemisesta muutenkaan saa? Telkkarin ääressähän ei tarvitse usein ajatella senkään vertaa, joten jos keveyttä kaipaa, sitä kyllä löytyy ilman kirjojakin. Vai onko minulla eri käsitys kevyestä lukemisesta kuin muilla? Vastatkaa joku, pliis, ja valaiskaa tässä asiassa. Riittääkö kirjalle sisällöksi se, että siinä on sanoja hauskasti peräjälkeen? - Enkä nyt siis ole vinoilemassa, sillä mikä minä olen sanomaan, mitä kenenkin pitää tai saa lukea. Haluan vain tietää.
Piti oikein googlata puukiipijän kuva, kyllä onkin söpöläinen! :)
VastaaPoistaToi "kevyt lukeminen" viittaa luultavasti alun perin kirjaimellisesti kirjan painoon, ja sitä kautta jossain määrin sisältöön: pitkäänhän pokkarit oli pääasiassa dekkareita ja Harlekiineja.
Pokkari on kovakantista keveämpi pidellä vaikka laiturilla lukiessa, ja myös edukkaampi joten ei harmita niin paljon vaikka se sattuisi mulahtamaan veteen tai lokki kakkisi päälle tms. Mutta nykyäänhän pokkarina löytyy hirveän monenlaista kirjallisuutta, joten halutessaan voi valita painavamman sisällön ;)
Mä luen mökillä yhtä vaihtelevasti kuin yleensäkin, mitä milloinkin chick litistä Väinö Linnaan. Kaikkea paitsi kauhua, varsinkaan yksin mökkeillessä...
Kesälukemiseni alkoi tänään kovin kevyellä kirjalla, vain alle sata sivua, kaikkiaan 12 kirjettä jotka syntyivät yhden ja saman huoneen eri nurkissa. Kirjoittajat ovat Michail Gersjenzon ja Vjatjeslav Ivanov ja kirjan nimi on Brevväxling från hörn till hörn. Minua kiinnosti ajatus siitä, että kaksi ihmistä asuu samassa huoneessa ja kirjoittaa toinen toisilleen kirjeitä. En pettynyt. Kirja on todellinen löytö, siitä syntyi ajatuksia. Hyvä kesänaloitus. Symbolistinen runoilija ja kulttuurikriitikko avasivat kirjakesäni kirjeillään.
VastaaPoistaJaa, ehkä tuohon liittyy se että kesällä moni on lomalla eikä silloin tee mieli vajota pohtimaan mitään kauhean ankeita... monihan joutuu työssäänkin kohtaamaan vaikeita asioita, lomalla tahtoo ehkä vain olla iloinen :)
VastaaPoistaItse en koskaan kaipaa aivoja narikkaan lomallakaan, vaan haluan uudenlaisia haasteita aivoille. Olen esimerkiksi aina tykännyt lukea vieraskielisiä kirjoja kesäisin! Ja muutenkin astua arjen reviireiltä ulos. Kesällä tartun myös normaalia herkemmin tiiliskiviin, esim. Waltari houkuttaisi tänä kesänä.
Aa, enpä ole tullut ajatelleeksi asiaa noin konkreettisesti. Kuulostaa oikealta sekin.
VastaaPoistaMinusta yksi sosnetin parhaita puolia on, että täällä saa paljon vinkkejä hyvistä kirjoista. Ennen täytyi luottaa muutamaan ystävään ja joihinkin kriitikoihin, nyt voi lukea perusteellisia kirjojen arvioita. Luin esimerkiksi vasta Elma Ilonan blogista kirjasta Etten palaisia poroksi, jonka tosin olit lukenut norjaksi. (Näkyikö hatun nostoni?) Olin lukenut siitä jo pari muutakin arviota, ja nyt se on hankintalistalla. Toinen juuri listalle päätynyt on Leena Lumin blogista vahvistuksen hankinnalle saanut kirja kuikista.
Ja juuri tuollaisia Arjan vinkkejäkin täältä saa, kirjoista joista ei muuten edes tietäisi. Kirjasi ajatus on hauska, vaikka jotenkin epätoivoinen. Eikö puhuminen sittenkin olisi yksinkertaisempaa? No, oikeasti ymmärrän tietysti jujun. Jos yhteiset keskustelunaiheet tuntuvat jakamiskelpoisilta, miksi ei niin tekisi. Ainakin, jos ne nurkissa istujat ovat alan ihmisiä.
Minusta oli tosi piristävää lukea lauseesi: Ennen täytyi luottaa muutamaan ystävään ja joihinkin kriitikoihin, nyt voi lukea perusteellisia kirjojen arvioita. Itsekin olen syyllistynyt kritisoimaan muiden kirjoja ja ihan palkasta. Netissä on todella perusteellisia arvioita kirjoista mikä on outoa kun ajattelee, ettei niistä ansaitse rahaa. On suuren vaivannäön takana arvioida kirja niin kuin monet tekevät. Nostan olkihattuani!
VastaaPoistaMutta onneksi on näitä suuria kirjojen ystäviä. Tietysti niissä joskus on liian perusteellisia sisältöselostuksia, mutta myös hyvin taitavia ruodintoja, joita lukee ilokseen, vaikka ei kirjaa koskaan aikoisikaan lukea.
VastaaPoistaKritiikin tekeminen on taitolaji ja tosiaan vaatii työtä.
Raili, hienoa että laitoit Heivollin kirjan lukulistallesi! Se on loistava myös kesäkirjaksi vaikkei olekaan hauska eikä kevyt.
VastaaPoistaLukiessani tänään auringonpaisteessa parvekkeella uusinta Kirjailija-lehteä joka tulee ulkomaille jonkun päivän viiveellä ajattelin, että kirja jonka luin eilen sopi tunnelmaan erityisen hyvin. Se kuvaa pariskunnan elämää joka voisi hyvin olla kirjailjan elämää vaikka kirjan henkilöt ovatkin mainosalalla ja sitten toinen työskentelee opettajana. Georges Perec on kirjoittanut sen ja Les Choses on sen alkuperäinen ranskalainen nimi. Suosittelen, en mitenkään tietoisesti ärsytä ruotsinkieltä karttavia vaan olen sattunut löytämään ruotsinnettuja mielenkiintoisia kirjoja. Kirja kuvaa 60-lukua mutta sopii hyvin tähän hetkeen. Myös näitä sadan sivun kirjoja joita olen löytänyt viime aikoina.
VastaaPoista