Eli lippu Takayamaan, kiitos.
Meillä oli valmiiksi ostettuna lippu rautateille viikon ajaksi. Sen saa vain maan rajojen ulkopuolelta ja sillä saa matkustaa määrättömästi. Tietenkään ei silti kannattanut istua junissa koko paria viikkoamme, joten meillä oli neljä kohdetta: Nagoya, Takayama, Kanazawa ja Kioto.
Takayama oli Japanin "Alpeilla" 500 metrissä, lumipeitteisten vuorten juurella. Ainoa luksusasumisemme osui sinne kai äitienpäivän kunniaksi. Kuohumalja olikin sitten tänä vuonna Sparkling Japanese Sake. Ei jäänyt mitenkään himoa saada sitä lisää.
Japanissahan on ymmärrettävästi tätä nykyä varsin vähän turisteja, joten hotellien hintojen uskon olevan halvempia kuin koskaan. Halvin mukava pikku Chisun Inn Nagoyassa maksoi 54 € yö ja keisariparinkin vierailullaan kunnioittama Takayama Green Hotel meidän vähän tasokkaamman hotellihuoneen verran. Ei silti viiden tähden hotellia lähellekään. Katsoin muuten juuri Green hotellin hintoja netistä. Olivat huomattavasti korkeammat kuin meidän laskussamme. Saimmekohan me maksamaamme paremman huoneen harvoina turisteina?
Hotelli oli täynnä, sillä muiden vieraiden lisäksi siellä oli varmaan parisataa naista opettelemassa perinteisiä tansseja. Kaikilla oli samanlaiset valkomustat kimonot, joissa oli punaiset vyöt tyynyineen. Mikä niiden tyynyjen merkitys muuten on? Onko parempi istua, kun on tyyny valmiiksi selän takana? Vaikka eiväthän japanilaiset yleensä nojaa mihinkään istuessaan lattialla. - Ravintoloissakin oli erikseen paikkoja tuolia haluaville ja erikseen lattialla istuville. Aamusta iltaan ihmiset kävivät ravintolan puolella aamu/kylpytakeissa, joissa oli alla vihreä pitkällä vyöllä vyötetty takki ja sen päällä leveähihainen jakku. Niitä oli valmiiksi huoneessa monta eri kokoa.
Kylpylä oli tyypillinen: monta erilaista ja eri lämpöasteista allasta ulkona ja sisällä. En oikein viihtynyt, sillä vaikka paikalla ei sattunut olemaan montakaan naista, olin ehdoton silmätikku. Ulkoaltaassa lilluin sentään tyytyväisenä katselemassa lähipuissa kukertavia kanan kokoisia kyyhkysiä. Ymmärsin äkkiä, että kyyhkysessäkin voi olla paljon syötävää.
Kylpylästä tulikin mieleen, että meidän molempien tukat olivat hyvin vaaleita ja kiiltäviä, kun palasimme kotiin. Mistä säteily mahtoi olla lähtöisin?
Kuulostaapa huikealta. Tahdon Japaniin jonain kauniina päivänä!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, minäkin tahdon sinne vielä uudestaan. Haluan pohjoiseen ja jollekin pienelle saarelle.
VastaaPoistaVaikka matka kestää yhdeksän tuntia, suora lento sujui yllättävän vaivattomasti. Japanilaiset istuivat tiiviisti tuoleissaan, me teimme pienen kävelyretken noin kolmen tunnin välein. Niinhän suositellaan. Jossain välissä nukuinkin. Mennessä oli mukana neljä suomalaista, tullessa kolme, eikä kummallakaan osuudella muita eurooppalaisia.
Kiva lukea näitä Japani-postauksia. Tyttäreni on parhaillaan vaihto-oppilaana Yokohamassa ja minulla on sitten puolestaan ollut kaksi vaihtaria, toinen Nagoyasta ja toinen Saitamasta.
VastaaPoistaMinulle oli yllätys se, miten vähän Japanissa puhutaan englantia ja muitakin kieliä. Esimerkiksi kolmen yläasteikäisen tytön ryhmästä vain yksi luki englantia, toiset eivät mitään vierasta kieltä.
VastaaPoistaKaksi opiskelijaa haastatteli minua yhden temppelin pihalla. He olivat lähes järkyttyneitä kuullessaan, miten monta kieltä luin koulussa. Siispä hyvä me!
Miten olet pärjännyt vaihtareittesi kanssa, Anneli? Tarkoitan nyt lähinnä kielen kannalta, sillä muutenhan vanha kunnon kasvatus näyttää olevan Japanissa edelleen valttia. Koululaisryhmät, joita kaikkialla tosiaan oli, tuntuivat olevan opettajiensa kanssa kivoissa väleissä. Kertaakaan en kuullut komentelua.
Onnittelut Anni Swan-mitalista, Raili!
VastaaPoistaSelda, kiitos. Kaunis se onkin, Wäinö Aaltosen suunnittelema. Olen iloinen!!!
VastaaPoista