Jossain on pakko olla kätkettyjen lakien ja määräysten kokoelma, josta löytyy esimerkiksi tämä väistämätön totuus: Kirjailijan on tekeminen kiireellisiä töitä kaikkina juhlapyhinä.
Ei nimittäin voi olla pelkkää sattumaa, että näin tapahtuu juhannuksena, jouluna, pääsiäisenä ja mitä muita pyhiä niitä onkaan, jolloin tavalliset ihmiset viettävät iloista yhteistä elämää vapaana työhuolista. Itse työskentelin kiivaasti tosin vasta toisena juhannuspäivänä, sillä juhannusaaton ja päivän omistin sentään ystäville ja juhannukselle. Muiden kirjailijoiden Facebook-sivut paljastavat niin tapahtuneen muidenkin kohdalla.
Julistan nyt kilpailun siitä, kuka ensimmäisenä löytää tämän kätkön. Sen jälkeen voisimme vaikkapa kirjailijaliiton kokouksessa yksissä tuumin vähän muuttaa sääntöä muotoon: Myös kirjailijalle olkoon sallittu yhteisten juhlapäivien huoleton vietto.
Nyt on pahin kiire nitistetty ja voin taas ihailla työhuoneeni ikkunan takana ponnistelevaa Petteriä. Petteri on pieni, toista kesäänsä ikkunamaisemassani viettävä omenapuu. En olisi koskaan voinut uskoa, että noin pieneen puuhun voi olla tulossa tuollainen määrä omenia. Se teki niitä jo muutaman viime kesänä, joten tiedän niiden olevan hyviä. Miten vain pystyn tukemaan vielä aika hennot oksat kesän lopulla. Silmieni edessä pullistuu siis tämänkesäinen satohaasteeni. Mahtavaa!
Nuorena minulla oli kolme haavetta: lapsi, hevonen ja omenapuu. Kaikkia on ollut: kolme ihanaa lasta, yksi lysti hevonen ja pari omenapuuta. Ensimmäisen omenapuun vei kaksi pakkastalvea. Toisen nostivat putkenkorjaajat paikoiltaan juurineen ja lupasivat palauttaa kesän lopussa. Eivät tehneet sitä ennen ensimmäisiä pakkasia. Nyt takapihalla on yritellyt jo neljä-viisi kesää pieni omenapuu, joka ei vain kasva eikä tuota hedelmää.
Petteri löysi heti paikkansa, vaikka jäniskin järsi sen varren melkein ympäri. Mehiläisvaha auttoi, ja tuolla on tulos. Viimeinenkin nuoruudenunelmani taitaa täyttyä. Onneksi unelmien varasto on ehtymätön, sillä muutama ihmisellä pitää aina olla. Yksi uusi on vaikkapa tuo kätkön löytyminen. Kuka ehtii ensimmäisenä?
Tuosta kiireestä en tiedä koska minulla ei koskaan ole kiirettä mutta unelmat, ne unelmat! Kun on tehnyt, mitä tahtoo, toteuttanut unelmistaan ne suurimmat, tärkeimmät, niin: nyt sitten mietin, mitä nyt? Mitä nyt? Onko vielä joku unelma joka oli tärkeä, mutta joka unohtui? Lapsuudesta, nuoruudesta, jostain? Kirjoittaa kirja, matkustaa, hoitaa lapset aikuisiksi, seurustella ystävien kanssa, oppia ranskaa, italiaa. Ei tule mieleeni. Tuo lapset, hevonen ja omenapuu on upea yhdistelmä! Ja vielä toteutui, hienoa.
VastaaPoistaArja, luin kerran jostain, että jos unelma uppoaa, on heti löydettävä uusi, koska ilman unelmia ei voi elää. Minusta siinä on vinha perä. Unelmia täytyy olla, vaikka sitten pieniä ja vaatimattomia, jos suuret ovat jo toteutuneet. Mietipä vain, on niitä. - Vai onko unelman oltava jotain suurta ja tärkeää ollakseen unelma? Ei minusta.
VastaaPoista