Jännitin taas niin

Olin eilen Lahden kirjastossa vierailemassa. Aihe oli niin vaativa, että jännitin monta päivää etukäteen. Vuodet 1916-1922 Suomessa. Onko niistä vieläkään selvitty? Ilmoitin tosin, että aion puhua aiheesta kirjojeni kautta, sillä oikea historioitsijahan minä en suinkaan ole. Olen vain tyydyttänyt omaa tiedonhaluani penkomalla noihin aikoihin liittyviä tapahtumia ja tietoa niistä ja yrittänyt välittää sitä muillekin kirjojeni kautta.

Pelkäsin unohtavani kesken kaiken jotain erityisen tärkeää, sillä tapahtumia noille vuosille totisesti riittää, eikä niistä aivan kiihkottomasti puhuta aina vieläkään.  Onneksi en unohtanut, ja onneksi auditoriossa oli ilahduttavan monta muutakin kuulijaa mieheni ja kolmen serkkuni lisäksi. Kaiken lisäksi alustukseni jälkeen otettiin monta puheenvuoroa. Näimme jopa kopioita aidosta ja varsin järkyttävästäkin päiväkirjasta, jota yleisön joukossa ollut nainen meille luki. Muutamia pieniä pätkiä tosin vain, mutta ne toivat ajan elävästi paikalle. En ehtinyt kiittää häntä henkilökohtaisesti, joten toivottavasti kiitokseni löytää hänet tätä kautta.

Ennen kirjastoa olin Ylen Lahden paikallisradiossa lyhyessä haastattelussa. Hurjan kiva juontaja Vihtori Koskinen kysyi lopuksi, onko jokin asia, joka on hämmästyttänyt minua noihin aikoihin tutustuessani. Mieleeni nousi ensimmäiseksi meidän vaalijärjestelmämme. Mehän tapaamme kovasti röyhistellä rintaamme sillä, että olemme maailman ensimmäisiä yleisen ja yhtäläisen ääniokeuden toteuttajia. Niinhän me olemmekin eduskuntavaaleissa. Kuntavaaleissa sen sijaan olimme suorastaan jälkijunassa, sillä vasta itsenäistymisen mukana uudistui kunnallislaki. Sitä ennen äänet ansaittiin veroäyreillä, eli noin kymmenesosa asukkaista, siis ne varakkaimmat, saivat päättää kunnan asioista.

Asiaa oli yritetty korjata jo toistakymmentä vuotta siinä onnistumatta. Ne, joilla oli päätösvalta kunnissa eivät olleet kovin auliita luopumaan siitä. Jostain syystä kukaan ei yleensä muistele tätä puolta vaalihistoriastamme. Käsi ylös, jos olit kirkkaasti selvillä siitä.

Seuraavaksi onkin sitten jo vuorossa Turun kirjamessut. Vedän siellä sunnuntaina 7.10. klo 12 keskustelua Ihan perheestä Perhekuvioita lasten- ja nuortenkirjoissa. Onko ydinperheen aika ohi? Odotan keskustelua innokkaasti, sillä mukana ovat Paula Havaste, Tuula Kallioniemi ja Jukka Laajarinne, kaikki hyviä keskustelijoita ja ajattelevia ihmisiä.