perjantai 23. marraskuuta 2012

Tietoa löytyi, sittenkin!

Olo on taas suorastaan kihisevä. Pitäisi päästä kirjoittamaan, kirjoittamaan, kirjoittamaan, sillä viimeinkin löysin tietoa, jota olen kaivannut. Kahdesta taistelevasta käsikirjoituksesta lepäämään jätetty on sittenkin seuraavan kirjan aihe.

Kävin jo kerran Kansallisarkistossa etsimässä tietoa, mutta silloin sain vesiperän. Harmitti, kun lehdistäkään ei löytynyt juuri mitään. Sen vuoksi aloin työskennellä toisen käsikirjoituksen kanssa, vaikka tämä oikeastaan koko ajan kiinnosti enemmän. Nyt taivas aukesi! Korkeimman oikeuden pöytäkirjoissa oli tietoa täysin riittävästi, oikeastaan enemmän kuin olin uskaltanut toivoa. Suunnattoman paksu mappi oli vain odotellut siellä minua. Mihin joutuisin ilman Kansallisarkistoa!

Soitin varmuuden vuoksi kirjailijaliiton aina auttavaiselle lakimiehellekin ja sain vahvistusta ajatuksilleni. On parempi, että en käytä kirjassa oikeita nimiä, sillä loppujen lopuksi vain tietopohja on oikea, elämä kirjassa on pitkälti fiktiota. Kun sitten aikanaan puhun kirjasta - josta näköjään nyt jo puhun kuin itsestään selvästi joskus valmistuvana asiana - voin kertoa, että tarina pohjautuu vahvasti todellisuuteen. Luvassa on rakkautta ja tragediaa, mutta myös jollain lailla huvittava kertomus 1940-luvun lopusta - 1950-luvun alkupuolelle.

Ainoa mutta matkassa juuri tällä hetkellä on, että olen lähdössä kymmenen päivän matkalle. En siis pääse vielä töihin käsiksi. Voihan se olla hyväkin. Aivot minulla on kuitenkin matkalla mukana, ja olen varma, että ne työskentelevät kaiken aikaa. Vaikka näkisimme ja kokisimme monenlaista uutta, kuten oletettavaa on, tietojen löytyminen oli niin ihana asia, että en voi kieltää niiltä juonen kehittelyn oikeutta.

Näissä vahvasti historiaan pohjautuvissa kirjoissa juuri tämmöinen vaihe on parasta. Voisin hyppiä ilosta, jos ei juuri matkan alla olisi iskenyt keuhkokatari. Lähden liikkeelle vahvasti doupattuna, mutta uskon sentään olevani jo voiton puolella. Vaikenen siis kahdeksi viikoksi ja palaan palstalle joulukuun puolella.

Hyviä pikkujouluja!

2 kommenttia:

  1. Voi, että minusta on Raili kivaa lukea näitä sinun postauksiasi. Nyt olen edennyt jo näin pitkälle: kommentointikin on hallussa.

    VastaaPoista
  2. Eppu, kiitos! Aina välillä mietin ankarasti, jatkanko vai enkö. Jossain vaiheessa taas kuitenkin kirjoitan. Olen myös siitä iiiloinen, että sinä seuraat :)

    VastaaPoista