Pariin viikkoon en nyt rupattele tällä palstalla. Kirjoitus- ja muita kiireitä, matka, kevään ihmettelyä. Ja ihana tämä kevät kyllä onkin. Tänään ajelimme täältä Helsingistä Vesilahdelle ja takaisin, ja vaikka olin ison osan matkaa ratissa, aina sentään voi kurkkia myös maisemia. Kevät on toiveikasta, rakastettavaa, herkkää, kaunista, kaikkea sitä, mitä elämältä toivoo. Ihanaa, että meillä on neljä vuodenaikaa, joista nauttia. (Pitäisiköhän tämä tulostaa synkintä syksyä varten seinälle?)
Sellainenkin ilo tässä on ollut, että olen saanut lukea taitavan kollegan käsikirjoitusta sen kirjoitusvaiheessa. En voi muuta kuin nauttia ja olla suunnattoman iloinen, että meillä on hänenlaisiaan nuoria kirjailijoita. Ja toinen ilo, valtava ja ihana sekin: Tuula Kallioniemi sai 20 vuoden jälkeen lasten ja nuortenkirjallisuudelle annetun kirjallisuuden valtionpalkinnon. Tuula, jos kuka, sen ansaitsi: ahkera, osaava, ideoita pulppuava, aina heikompien puolella oleva ja niin vaatimaton rakas ystäväni.
En usko maailman kovin suuresti järkkyvän siitä, että hetkeksi hiljenen. Onnellista hiljaisuutta tämä silti on. Nauti sinäkin, rakas lukijani, nauti ja elä täysillä! Mennyt on takana, tulevasta emme tiedä, mutta tämä päivä meillä on, juuri tämä päivä. Ja kevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti