Ystäväni Histamiini

Pakkohan minun Histamiinista on nyt taas puhua. Niin kuin muidenkin ystävien kanssa, määrävuodet panevat ajattelemaan kaikkea niiden aikana tapahtunutta. Kaikkea en tosiaankaan aio tässä kertailla, mutta jäin pohtimaan sitä, miten joku oma hahmo pitää tiukasti kiinni oikeuksistaan elää ja tulla näkyville aina silloin tällöin. Toivon Histamiinin pysyvän tiukkana ja olevan mukanani tästä eteenkinpäin.

Tutun hahmon seurassa on helppoa istua koneelle ja alkaa kysellä sen kuulumisia. Tai no, tietenkin mietin aina ensin, mitä Histamiini nyt voisi puuhailla ja mistä asiasta minä voisin sen avulla puhua. Omat suunnitelmani saattavat silti muuttua aika perusteellisesti, kun päästän Histamiinin irti. Vaikka se on pehmo-otus, se on aika itsepäinen sellainen.

Ensin ajattelin sen esiintyvän vain ekassa Kukkaset-sarjassa televisiossa. Sepä tahtoi jatkaa. Sitten olivat joulukalenterit ja Histamiini leimautui jouluiseksi. Sepä tahtoi tehdä muutakin, lähteä vaikka etsimään merenneidon aarretta. Ensin päättelin sen olevan ruuna. Mitä vielä, pian mukaan tuli Titiina ja sitten jo Pirpo-varsakin.

Aika pian ensimmäisen joulukalenterin jälkeen halusin kirjoittaa Histamiinista myös kirjoja. Kuvittajaksi tuli ensin Masa Pulkkinen. Masa teki meidän purjeveneemme kylkeen suuren Histamiinin kuvan, sillä tietenkin veneenkin nimi oli Histamiini. Juhlallisiin kastajaisiin osallistuivat niin Raninin Irja ja Matti kuin Masa vaimoineen ja vielä Eskolan Tiina Otavasta. Enkä varmasti liiottele, jos sanon, että veneemme on saanut muutamat sadat vilkutukset vuosien varrella toisista veneistä ja rannoilta juuri tuon Histamiinin kuvan vuoksi.

Jossain vaiheessa siirryin Tammelle ja kuvittajaksi tuli Jukka Lemmetty. Histamiinin hahmo vaihtui aika radikaalisti, mutta mainio se on edelleen. Kirjailijan onni on saada hyvä kuvittaja, ja heidät olen Masassa ja Jukassa saanut.

Histamiini on minulle tosiaan jo kuin vanha hyvin luotettava ystävä, jonka seurassa viihdyn. Ihmisiässä se alkaa olla kohta keski-ikäinen, hevoseksi se on iäkäs. Onneksi Histamiini on marionetti, joten ei ole vaaraa sen päätymisestä makkaraksi. Alkuperäinen on - tai ainakin oli, en ole aivan lähiaikoina tarkastanut asiaa - Ylen Ison pajan käytävän vitriininissä esillä. Pieni, myös televisiossa esiintynyt riippuu ikkunssani ja hyllyssä on jo kaksitoista kirjaa. Aika hepo! Tämänkö tosiaan aioin lahdata heti alkuunsa!