Argh, argh! Niskat jumissa, oikean käden ranne hermoilee. Kansalliskirjaston mikrofilmin lukulaitteet on tarkoitettu vain täysin epänormaalisti kehittyneille ihmisille. Niitä joutuu lukemaan niska kenossa, teksti on hämärää ja oikea käsi koko ajan koholla veivaamassa filmiä eteenpäin. Uh! Kuuden tunnin sessio totisesti ylittää sietokyvyn. Monta päivää peräkkäin on yksinkertaisesti liikaa.
MUTTA voi että on ollut kiinnostavaa lukea vuosien 1944-45 Keskisuomalaisia. Esimerkiksi mainoksen hokema: Mitä tänään syötäisiin? saa aivan uuden merkityksen. Varkausuutisetkin antavat yllättävän paljon tietoa, sillä meille mitä luonnollisimmat asiat olivat silloin varastamisen arvoisia. Mustassa pörssissä niistä sai hyvän hinnan, esimerkkinä vaikkapa pyörän kumit.
Pitäisihän minun kaikki tämä tietää ja tavallaan tiedänkin, mutta lehtiä lukiessa asiat tulevat niin konkreettisiksi. Ymmärrän paremmin sitäkin, miksi monet vanhat ihmiset säästävät yhä kaikenlaista turhaa. Sitä kun ei koskaan tiedä...
Torstaina tapasin kunnolla ensimmäisen kerran tärkeän yhteistyökumppanin, Minervan uuden kustannuspäällikön Maria Säntin. Kävimme hyvän keskustelun meneillään olevasta työstä. Kustannustoimittajan vaihtuminen huolestutti aika lailla etukäteen, mutta tapaaminen onneksi helpotti. Kustannustoimittaja on kirjailijalle niin tärkeä, että jos eivät kemiat pelaa yhtään, en usko yhteistyöstä tulevan mitään. Nyt moni oma ajatukseni sai tukea ja uutta ajateltavaakin tuli. Juuri niin kuin pitääkin.
Tämän kässärin kanssa intoa ei ole puuttunut hetkeäkään, silti tapaaminen pystyi vielä lisäämään sitä. Kaikenlaiset arjen velvollisuudet vain tuppaavat häiritsemään keskittymistä. Toisaalta ilman niitä ruumiilliset tuntemukset voisivat muuttua suorastaan piinaaviksi. Joten eiköhän ole viisainta lähteä nytkin hetkeksi aurinkoon, kun aurinko on taas suvainnut ilmestyä iloksemme.
Raili, sauvakävely pitää ryhdin ja auttaa niskoihin.
VastaaPoistaVarasti kemioiden pitää toimia kustannuspäällikön kanssa, sillä kun joutuu kuulemaan 'ohjeita' omasta tekstistään, sielu on vereslihalla. Muistan tämän toimittaja-ajoilta: toimittaja teksteineen ja sitten toimitussihteeri kynineen;-)
Nyt minua alkaa jännittää, sillä liikut nykyisellä maastollani...
Viikonloppua♥
Leena, pallojumppailen ahkerasti ja sekin on hyvää niskalle, mutta koiraa ja sauvakävelyä en ole onnistunut yhdistämään. Mies on tehnyt viritelmän, jossa koiran hihna on kiinni vyössä. Minusta se ei kumminkaan ole oikein joustava juttu. Siispä vain kävelen reippaasti.
VastaaPoistaKiitos, Leena, aurinkoa viikonvaihteeseesi!
Hei! Toivottavasti kätesi parantuu. Minulla olisi yksi kysymys, joka koskee yhtä kirjoittamaasi kirjaa. Teen koulussa kirjatutkielmaa teoksestasi "Koukussa". Se on yksi parhaimmista lukemistani kirjoista, se oli ahmittava heti ensi-istumalta. Vaikka kijan lopussa oli hieman tietoa siitä, mikä sai sinut kirjoittamaan tästä aiheesta, haluaisin tietää lisää. Pystytkö kertomaan, mitä mieltä itse olet teoksestasi? Tämä auttaisi valtavasti äidinkielen lopputyötäni. Kiitos!
VastaaPoistaAnonyymi, kiitos.
VastaaPoistaKoukussa-kirja oli tuskaisa työ, sillä samaistuin liikaa nuoriin, joista kirjassa kerrottiin, ja kaikkiin niihin vaikeisiin vaiheisiin. Koukussa otti eniten voimille kaikista kirjoittamistani kirjoista.
Mutta olen tyytyväinen, että tein sen.
Kerroin kirjassa, että jututin jo lehtiartikkelia tehdessäni kahta nuorta. Lehtijutun piti olla aika asiallinen kuvaus talon toiminnasta, mutta halusin kertoa enemmän. Halusin kysyä lisää siitä, miten siellä olevat nuoret aikuiset olivat joutuneet katkaisuhoitoon, mikä oli heidän tarinansa.
Sain haastateltavikseni kaksi ihanaa vilpitöntä nuorta naista. Heidän kertomuksensa ovat tosipohjaisia, ja juuri se on omasta mielestäni kirjan vahvuus. Lukija tietää, että näin voi tapahtua, näin on tapahtunut, ja että kaikki on tapahtunut Suomessa.
Minun piti jatkaa vielä kirjoittamalla toinen kirja yhden nuoren miehen lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta tajusin, että en enää pysty siihen. Se oli liian lohduton nelivuotiaasta asti. Toivon kuitenkin, että joku joskus kirjoittaa sellaisenkin tosipohjaisen kirjan. Jos ei jo ole kirjoittanut.
Paljon kiitoksia vastauksestasi! Tämä helpottaa huomattavasti!
PoistaHyvä! Onnea työllesi!
Poista