Väräjääkö sielusi mahla?

"Keskitalven kevät on oma vuodenaikansa
iankaikkinen joskin auringonlaskua kohden vetistyvä
viipyessään ajassa navan ja kääntöpiirin välissä.
...
Sulamisen ja jäätymisen välissä
väräjää sielun mahla." T.S. Eliot

Seköhän se nyt on. Ainakin tuo panee miettimään oman sieluni mahloja. Makeita, elämää tihkuvia ajatuksia? Omaa tuotantoa ja miksei muidenkin? Oma on pikemminkin työtä, toisten mahloista saa itse vain ja ainoastaan nauttia. Vaikka onhan myös omassa kirjoittamisessa paljonkin nautintoa.

Väräjäköön siis sielujemme mahla!

Tänään olen tosin tuntenut oloni lähinnä neulatyynyksi. Olin pikku operaatiossa, en botox-hoidossa kuitenkaan, joten valitettavasti on turha odottaa näkevänsä minua lähes tuntemattomaksi silottuneena. Jalkojani pistettiin neuloilla kerran toisensa jälkeen. Kipukynnykseni on matala, joten pääsin nauttimaan aivan koko rahan edestä. Huh-huijaa! Uskon, että lopputulos on kärsimyksen arvoinen, vaikka sitähän en tietenkään vielä tiedä. Paikkalappuja näyttäisi ainakin olevan riittävästi.

Tuntuu oikeastaan vähän turhalta puhua tämmöisistä pikkujutuista, kun maailmassa on kaiken aikaa ja monella suunnalla niin paljon hätää. Ne eivät kuitenkaan minun puheillani muuksi muutu. Eivät myötätuntoisilla ajatuksillani liioin, jotka kai vain vähän helpottavat omaa oloani ja omaatuntoani. Enkä tällä suinkaan tarkoita, ettei pitäisi välittää ja ajatella. Pitää, tietysti, kaikesta huolimatta, kaikella sydämellä.

Leena Lumi innostuu blogissaan Lasten omasta linnakirjasta: http://leenalumi.blogspot.com/ Häkeltyneet kiitokset!