Tänään olen ollut iloinen ilman mitään kummempaa syytä. Työt sujuvat taas, se tietysti on ilon aihe. Ja niin yksinkertaista se oli, että otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin. Tiedän toki, että alkuun pääseminen näissä töissä on yleensä se pahin hankaluus. Joskus, ei suinkaan aina. Mutta kun päättäväisesti vain lähtee rutiinilla liikkeelle, työn ilo pujahtaa mukaan aika pian.
Paitsi vielä suht alkuvaiheessa olevaa tietokirjaa tänään on ohjelmassa ollut myös Histamiinin luolaseikkailun palstojen luku. Kirja tulee Keltanokka-sarjassa, on siis suunnattu lukemaan opetteleville, joten tämmöinen jo lukemisen jotenkuten osaava selvisi siitä aika vikkelästi. Korjattavaakaan ei ollut kuin muutama pikku virhe. Kuvitus huvittaa, Lemmetyn Jukka on niin mainio.
Huomaankin nyt, että kirjailijana tulen puhuneeksi aivan liian vähän kuvittajan merkityksestä. Mikä ei tarkoita suinkaan sitä, ettenkö hyvin tajuaisi asiaa. Hyvä kuvittaja, jonka kanssa kirjailija on samalla aaltopituudella, on aina yhtä tärkeä ja iloinen asia. Olen saanut ja saan tehdä töitä ihanien kuvittajien kanssa. Työhuoneeni seinillä on jo monta mieluista tauluakin heiltä.
Aikuistenkirjassa hyvä kannentekijä, kuvataiteilija hänkin, on samoin hurjan tärkeä. Hänellä saattaa olla kirjan myynnille jopa ratkaiseva merkitys. Sillä ensin kirjaan nyt vain on tartuttava ennen kuin sen pystyy lukemaan. Kansi joko houkuttelee tarttumaan tai sitten ei. Joskus näistä tosin puhutaan lähinnä asiantuntijapiireissä ja blogeissa sentään haetaan vuoden kauneimpia kansia. On oikeastaan yllättävää, miten harvoin kannet kuitenkin mainitaan kritiikeissä. Tulevan aikuistenkirjani kanteen olen vallan ihastunut. Se tavoittaa kirjan sisältöä paremmin kuin uskalsin odottaakaan.
Näin blogiteitse lähetänkin tässä kiitollisen ja syvän niiauksen graafikoilleni. Olen minä vaan onnentyttö!
Raili, kuvittaja antaa sanoille ilmaa siipien alle! Hirveän tärkeä, kuten nyt viimeksi Mari Mörön kirjassa Paratiisi.
VastaaPoistaMinullakin on koko ajan outo hohde päällä, melkein euforinen olo ja on marraskuu. Tämä on varmasti jonkun oudon sairauden enne;-)
Tulin sitä kertomaan,kun oikein pyydettiin, että annoin Bessun (paras ystäväni jo kauan) kupukselle, joka täytti 11 vee, Suomen Lasten Linnakirjan lahjaksi ja niin kävi, että pojalta jäi fysiikka lukematta! Ja sitten äitikin luki ja kehui. Seuraava testasu on jouluna, kun kummipoika 7 vee saa saman kirjan. Sieltä tuli tähän tilaus historiasta pitävän äidin kautta, joten...;-)
Mukavaa viikonloppua sinulle
Leena, kiitos. Sanoistasi mieli tuli aina vain paremmaksi. Mihin tässä vielä joudutaan!
VastaaPoistaEi kyllä mitään aikomuksia sairastua, älä yritäkään. Nautitaan nyt vain, kun kesken mustuuden on tämmöisiä tunteita. En edes ole ottanut kirkasvalolamppua käyttöön, vaikka sellainen on tuossa pöydän vieressä jo valmiina.
Iloitse viikonlopustakin ja -loppunakin!