Poikkeuksellisen moni on lukenut eilisen rahajuttuni. Eikä kukaan älähtänyt kuten toivoin.
Sillä ALMA-palkinnon yhteydessä on kyllä syytä puhua muustakin kuin valtavasta rahasummasta. Raha on vain se puoli, jolla julkisen sanan ympäri maailmaa on oletettu kiinnostuvan tärkeästä viestistä: Hyviä lasten- ja nuortenkirjojen tekijöitä onneksi on. Kaikki listalle päässeet ehdokkaat ansaitsisivat tämän Astrid Lindgrenin nimeä kantavan palkinnon. Hienoa, että ehdokkaita Suomestakin on enemmän kuin yksi.
Herkistyn, kun ajattelen miten paljon kirjat minulle itselleni lapsena antoivat, miten paljon ne antoivat omille lapsilleni. Lapsesta, joka ei ole päässyt tutustumaan kirjojen maailmaan, tulee harvoin lukeva aikuinen.
Ylihuomisen Lapsen oikeuksien päivän merkeissä: Lapsella ja nuorella on oltava oikeus hyvään kirjaan.
Onko joku muuten nähnyt jossain edes pientä otsikkoa Suomen ehdokkaista?
Kiitos, Raiksu toivotuksista.
VastaaPoistaEipä ole näkynyt yhtään otsikkoa missään. Olisi, kuten sanotkin, luullut edes rahan haistavien tahojen repivän kilvan otsikoita viidestä miljoonasta.
Suomalaista kirjallisuutta lajityypistä riippumatta ei varmaan ole yhtä helppo viedä ulkomaille kuin esimerkiksi englanninkielistä kääntää meille.
Viime aikoina on kuitenkin näkynyt nousevaa trendiä tässä suhteessa. Saksassa esim. ollaan kiitettävän kiinnostuneita meikäläisistä.
Pienelle maalle oma kulttuuri ja oma kieli ovat äärimmäisen tärkeitä, eikä missään kansalliskiihkoisessa mielessä, sillä globalisaatio on tullut jäädäkseen ja sillä on merkittävät puolensa. Mutta oma kulttuuri ja kieli rakentavat kuitenkin sitä yhteisöllisyyttä, jonka perään nykyisin jatkuvasti huhuillaan. Kyllä vanha totuus on se, että kieli on kaiken mieli.
Lastenkirjallisuus on kansainvälisesti erinomaisen korkeatasoista, eikä tarvitse nyreillä siitä, että Suomi ei varmaan ikinä saa esim. Alma-palkintoa. Minusta se ei olekaan pointti. Sen sijaan se on, että meidän olemassaolomme maailmalla tulisi jotenkin näkyväksi. Mutta kun edes kotimaassa ei maailman suurinta palkintoa mainita rivilläkään, on turha toivoa, että joku jossain kaukanakaan meistä kiinnostuisi.
Kuulostaa ehkä katkeralta puheelta, mutta kylmä totuus on se, että kaiken kaikkiaankin kulttuurille jaettava palstatila mediassa kutistuu kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä. Ja sehän taas kertoo jotain arvomaailmastamme. Tai siis kenen arvomaailmasta?
Toisaalta, vastatuuli kannustaa puhaltamaan posket yhä enemmän pullollaan yhteiseen hiileen, vai pitäisikö nykyisin sanoa hiireen.
Hienoa todeta eri blogeissa ja viesteissä, että asia on jälleen kerran herättänyt tunteita.
Lastenkirjallisuuteen
toivonsa yhä paneva
Tuula von Lorukuja
Lähetin tiistaina Aamulehden kulttuuritoimittajalle uutisvinkin pirkanmaalaisen Tuulan ehdokkuudesta. Eipä ole mitään näkynyt lehdessä. Grrrr.
VastaaPoistaAjattelin, että kyllä minä listan jossain olen nähnyt, mutta googlauksen perusteella kyse oli Grafomania-blogista, joka on seurauksessani. Onpa kummaa toimintaa valtamedialta.
VastaaPoistaKulttuurin ja sen kritiikin kutistumisesta puhui Tommi Melender Antiaikalainen-blogissaan viime kuun puolella. Hänen Kritiikin kritiikki -puheenvuoronsa löytyy sieltä helposti. Tässä kuussa hän kirjoitti mietittyä tekstiä Finlandia-palkinnoista ja niiden uutisoinnista. Kannattaa lukea.
VastaaPoistaMoni asia on muuttunut lyhyessä ajassa. Itse olen hyvin huolissani lapsuuden lyhenemisestä, josta on kyllä puhuttu, mutta ilmiö jatkaa kuin juna kulkuaan. Kun lasten kasvatuksessa tärkeimpiin vaikuttaviin tekijöihin kuuluu esimerkin voima, minkälaisen esimerkin saavat esimerkiksi Salkkareita päivästä päivään katsovat kymmenvuotiaat?
Laitoin tämän kommentin aiemmin, mutta hävisi jonnekin: Asiaa,Raili. Etsin suurennuslasin kanssa ja googlasin kaikki uutiset, mutta en löytänyt uutista ehdokkaista mistään. Häpeällistä. Marja-Leena
VastaaPoistaKuulemma asia oli noteerattu Hufvudstadsbladetissa jo 15.10.
VastaaPoistaKiitos tiedosta, Kaisa K. Ehdokkaissahan on mukana parikin ruotsinkielistämme. Hbl:ssä on edelleen myös kulttuurijuttuja, mistä tunnustusta siihen suuntaan.
VastaaPoistaLaitoin listan edes facebookiin ja mukana toiveen, että sitä jaettaisiin eteenpäin. Jos vaikka sattuisi jonkun toimittajan silmiin...
VastaaPoistaOn tämä ankeaa.
Lastenkirjahyllyssä muuten tänään rouva Huu kirjoittaa valtion lastenkirjallisuuspalkinnoista täyttä asiaa. Ja suree sitä, että lastenkulttuurijaosto on lopetettu taiteen keskustoimikunnan alaisuudesta. Sehän tarkoittaa tasan sitä, että lastenkulttuurin asiantuntemus katoaa. Lastenkirjallisuus, -teatteri, -musiikki tai -tanssi eivät välttämättä ole ollenkaan tuttuja ao. alan toimijoille. He tuntevat yleensä sen kaikkein ilmeisimmän.
Minua noissa tämän päivän valtionpalkinnoissa häiritsee nyt pahasti se, että kirjailijat Sinikka & Tiina Nopola jakoivat palkintonsa Räppääjä-elokuvien ohjaajan kanssa ja saivat sen lähinnä elokuva-ansioistaan. Olisi siinä nyt voitu enemmän nostaa esiin heidän ansioitaan nimenomaan kirjojenkin kirjoittajina. Perusteluissa mainitaan tosin, että he ovat kirjoittaneet kymmeniä lastenkirjoja ja työstäneet käsikirjoituksen kirjojen pohjalta, mutta palkinto tuli siis Räppääjä elokuvista.
VastaaPoista