keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Kaiken nähnyt kirjailija herkistyy

No, ehkä ei aivan kaikkea, mutta aika paljon kumminkin. Ja mistä se muka herkistyi? No, omasta juuri tulleesta kirjastaan. Se on niin kaunis. Kuvittaja Laura Valojärvi on taitava ja vaikka tietysti olen katsellut kannen kuvaa jo monet kerrat, se pystyi valmiina yllättämään täysin.

Kai omaa kirjaansa, Suomen lasten linnakirjaa Minervalta, on lupa kehua näinkin vahvasti, jos kerran on näin ilahtunut. Eihän se edes ole yksinomaan omatekoinen. Lauran kuvat ovat niin tärkeä osa kokonaisuutta. Edes idea ei alunperin lähtenyt minulta, vaan Renkomäen kirjastosta kerrottiin tällaisen kirjan tarpeellisuudesta. Aihe tuntui heti omalta ja lähti muhimaan siltä lukemalta. Sitä oli kaiken lisäksi hyvin hauskaa tehdä. Tarinoita olisi löytynyt vaikka kuinka paljon, tosin lapsille sopivia aika paljon vähemmän. Missään vaiheessa ei ole tuntunut hankalalta. Ja tuossa se nyt on!

Kuten huomaat, minulla on selvä tarve puolustella kehumisiani. Tämmöisiä me täällä Suomessa nyt vain olemme. Hus, puolustelut! Ei teitä tässä tarvita. Kai.

Aurinko paistaa houkuttelevasti. Kohta lähden ladulle, pysähdyn välillä, suljen silmäni, nostan kasvot kohti aurinkoa ja olen onnellinen. Näitä hetkiä varten kannattaa olla kirjailija.

Jakakaa iloni!

8 kommenttia:

  1. Jaan ilosi ja onnittelen lämpimästi uudesta kirjasta!

    VastaaPoista
  2. Minäkin jaan! Tämä ilostutti. Paljon onnea!

    Sari

    VastaaPoista
  3. Puhumattakaan minusta. Minäkin jaan. Saat myös pikkuisen särjen ja hänen kaverinsa ahvenen. Ongin ne juuri Muhujärvestä. Aurinko hellii. Mahtava keli. Kaikki ystävät, nyt naama kohti aurinkoa!
    Vähän sapuskaa ja sitten takaisin istumaan pilkkipakille ja suunnittelemaan uusia juonia.

    Tuula

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Salla, Sari ja Tuula! Totta se on, että ilo vain lisääntyy, kun joku suostuu jakamaan sen kanssani. Ja taas tuohonkin tekstiin tarvitaan p.s. Museoviraston Anne Parikka on antanut kallisarvoista apuaan, hänelläkin on tärkeä osansa kirjan synnyssä.

    Jaaha, myös pikkuinen hopeainen särki ja punaeväinen ahven ovat juuri oikeita jakamaan iloa. Niiden tämänhetkisestä ilosta olen tosin hieman epävarma.

    VastaaPoista
  5. Yhdyn iloon näin aurinkoisena päivänä. Onnea! Ja haluaisin nähdä kuvia!

    VastaaPoista
  6. Onpa huikea kansi, Laura Valojärvi on taitava kuvittaja, ja sinä kirjailija! Onko se eläin kannessa lumikko?

    Tulin juuri Pyhärven jäältä hiihtelemästä. Kyllä meitä nyt hellitään.

    VastaaPoista
  7. Kärppä siellä vilistelee. Kuva antaa sittenkin vain aavistuksen siitä, miltä kirja kädessä vaikuttaa. Se minut juuri yllätti. Kansi näyttää aidon muinaiselta rautavahvisteineen. Tuon kirjan huomenna näytille Villa Kiveen.

    Lähden kohta koiruuden kanssa lenkille, hiihtolenkki on jo takana.

    VastaaPoista
  8. Onnea onnea! :) Jaan ilosi ja ilahduin kovasti siitäkin, kun löysin tänne sun blogiin! (Kiitos Terhin)

    VastaaPoista